Mallorca vs. Menorca

Naapurisaaria Mallorcaa ja Menorcaa yhdistävät Välimeren mainingit ja rakkaus rantoihin, mutta moni muu seikka erottaa ne toisistaan. Mallorca on energinen ja monipuolinen, mutta Menorca puolestaan rauhaisa ja perinteikäs.

– Naapurisaari näkyvissä! Kun seisoo Menorcan korkeimmalla huipulla, 350 metriin venyvällä Monte Toron kukkulalla ja tähyilee lounaaseen, horisontissa siintävät Mallorcan vuorijonon piirteet.

Yli kilometriin kurottuvien huippujen rinnalla Menorcan mäet ja kummut tuntuvat kovin vaatimattomilta ja kitukasvuisilta. Viisi kertaa Menorcaa kookkaammalla Mallorcalla on kaikki paljon suurempaa.

Erot eivät suinkaan lopu siihen. Vaikka saarten välillä on vain kolmisenkymmentä kilometriä Välimerta, tuntuu, että vesi erottaa enemmän kuin yhdistää.

– Emme me ole sisaruksia, vaan ennemminkin serkuksia, paikallinen summaa.
Saaret ovat aina halunneet kulkea omia polkujaan, sopusoinnussa, mutta ilman sen suurempaa kanssakäymistä. Paikalliset eivät ryhdy kotipaikoillaan edes kilpasille, mutta matkailijan näkövinkkelistä asetelma on toinen. Molemmilla saarilla on omat valttinsa ja kummassakin on lomailijalle erityyppistä annettavaa.

Energiaa tai uneliaisuutta

Yksi asia ainakin on varmaa: Mallorcalla on paljon enemmän säpinää. Se on kaksikon vilkkaampi ja moniulotteisempi puolisko, ja paikka, josta jokainen löytää jotain kiinnostavaa.

Jos ei piittaa rantatouhuista, voi suunnata vuoristokyliin tai Palman kaupunkiin. Nähtävää, tehtävää ja mahdollisuuksia on enemmän kuin muilla Baleaarien saarilla yhteensä. Mallorcalta saa myös aina seuraa, silloinkin kun sitä ei erityisesti kaipaisikaan.

Sitä vastoin Menorcalla on välillä hankala edes löytää muita ihmisiä. Säpinästä se ei ole kuullutkaan. Saarella pitää hidastaa. Rauhaa ja hiljaisuutta rakastavien pakopaikka tuntuu elelevän omassa, vähän suljetussa ajassaan ja maailmassaan.

Perinteistä pidetään tiukasti kiinni, ja tunnelma ja puitteet ovat kuin vuosikymmenten takaa. Kaikki on pientä ja vaatimatonta kaupunkeja ja rantakyliä myöten.

Mallorca uudistuu ja kehittyy, mutta Menorca pysyttelee mieluummin paikallaan. Muodikkaat hotellit, ravintolat ja kaupat avautuvat järjestäen Mallorcalla. Naapurisaarella trendeille nakellaan niskoja. Paljon enemmän arvostetaan sitä, että asutusten ulkopuolella levittyvät maaseudun kukkakedot ja lehmien täplittämät niityt tai sitä, että saari on Unescon biosfäärialue monine suojeltuine rantoineen ja maa-alueineen.

Rantoja joka iikalle

Hienoja rantoja riittää puolin ja toisin, mutta jos pituudessa kilpaillaan, Mallorca voittaa.
Pohjoisessa venyvä, Alcúdian satamasta alkava yli kymmenen kilometriä pitkä, pehmoinen hiekkaranta on mitoiltaan lyömätön. Lyhykäisempi, mutta idyllisempi vaihtoehto on dyynien koristama Platja d’es Trenc saaren eteläpuolella. Se on rakentamaton ja luonnonmukainen – Mallorcalla siis melkoinen harvinaisuus.
Menorca sitä vastoin päihittää kilpakumppaninsa koskemattomilla, lukemattomilla kallioiden suojaamilla poukamillaan. Ne ovat pieniä, mutta valtavan sieviä ja niitä on kaiken sorttisia.

Jos mielii pinjamäntyjen tuoksuun, valkealle hiekalle ja turkoosiin mereen, on suunnattava nokka etelään, vaikka kohti Cala en Turquetaa tai Cala Macarellaa. Pohjoispuolella, lähellä Cap de Cavalleriaa, saa ympärilleen paljon avarammat maisemat, dramaattisemmat kalliojyrkänteet ja autiommat uimapaikat.
Salaisimmille rannoille on taivallettava jalan polkuja pitkin, eikä palvelujakaan ole, mutta eväiden raahaaminen ja pitkäkin kävely kannattaa.

Vastapainoa lekottelulle

Saarilla voi vajota joutilaisuuteen – tai polkaista itsensä käyntiin.
Mallorcalla toimeliaisuudesta saa helpommin kiinni, koska virikkeet on mietitty valmiiksi. On merieläinpuistoa, akvaariota ja useita vesipuistoja. Pelkkiä golfkenttiäkin on parikymmentä – Menorcalla vain yksi – ja suurissa rantakohteissa voi harrastaa monenlaista vesipuuhaa.

Menorca ei keinotekoisista viihdykkeistä juuri perusta, mutta kaunista luontoa se kyllä tarjoaa. Kävelijät, ratsastajat ja maastopyöräilijät kohtaavat toisensa saaren ympäri kiertävällä, hyvin merkityllä Camí de Cavalls -reitillä, joka ennen vanhaan yhdisti rannikoiden puolustusrakennelmat toisiinsa. Polkua voi edetä rannalta toiselle ja taittaa muutaman kilometrin kerrallaan.

Snorklata ja sukeltaa voi Mallorcallakin, mutta Menorcalla se on paljon antoisampaa. Vedet ovat puhtaampia ja kirkkaampia. Nähtävää on enemmän, sillä rannikko on myös pinnan alla luolien ja onkaloiden pirstomaa. Palkitsevaa on myös tutkia saarta veneen tai kajakin kyydistä. Monet kalliorinteiden kätkemät poukamat paljastuvat vain mereltä.

Linnoja, luostareita ja muinaismuistoja

Nähtävyys- ja kulttuuripalkinto napsahtaa Mallorcalle, jos punnitaan vaihtoehtojen kirjoa ja määrää.

Palman katedraali on saarten suurin ja komein kirkko, mutta visiitin väärtejä ovat myös viereinen kuninkaanlinna ja kukkulalla kohoava Belvederin linnoitus. Ei myöskään sovi unohtaa vanhaa kaupunkia aatelispalatseineen, museoineen ja gallerioineen, saati kaupungin laitamilla lymyävää Joan Mirón taidemuseota.

Palman ulkopuolellakin on koluttavaa. Itärannikolla odottavat hienot tippukiviluolat, mutta viehkeimmät sopukat ovat Tramuntana-vuoriston kiemuroissa. Siellä piilottelevat Valldemossan ja Llucin vanhat luostarit sekä maisemien komistajat: pittoreskit kylät hunajanvaaleine kivitaloineen, sitruspuulehdot ja mereen syöksyvät jyrkänteet.

Menorcalla on paljon niukemmin nähtävyyksiä, mutta ne ovat sitäkin vanhempia – muinaisasukkaiden nikkaroimat kivimonumentit juontuvat kolmentuhannen vuoden takaa. Niityillä kohoilevat ylösalaisin käännettyä venettä muistuttavat, ontot naveta-hautakammiot sekä suuret, kartionmalliset kivikeot – puolustus- ja tähystystornit elitalayotit. Tornien vieressä seisovat myös arvoitukselliset T-kirjaimet; kahdesta valtavasta kivipaadesta tehdyt taulat, joiden merkitys lienee ollut uskonnollinen.

Menorcalta löytyy myös saarten upein satama. Pääkaupunki Mahónin kapea, pitkänhuiskea lahti näyttää hienolta sekä maalta että mereltä. Kaupungin suunnalta voi katsella vastarannan huviloita, ja toisella puolen, niemen kärjessä, kulkea La Molan vanhalla sotilaslinnoituksella. Satamassa seilaavien veneiden kannelta erottuvat pienten kalliosaarten vanhat karanteenisairaalat sekä pitkän rantakadun ravintolat ja huvipurret.

Hummeria, makkaraa vai äkkimakeaa

Ruokapuolella saaret kulkevat koko lailla yhtä matkaa. Tosin, jos haluaa ruokailla fiinisti ja kokeilla jotain innovatiivista, on mentävä Mallorcalle. Aina kun jaellaan Michelin-tähtiä tai muita gourmet-meriittejä, ne päätyvät juuri sinne.

Menorcan vastine hienosteluun on ainoastaan ylellisen hintainen, piikkihummereista tehty herkullinen caldereta de llagosta -keitto, joka on saanut alkunsa Fornellsin valkoisessa rantakylässä.
Jos kurkistetaan kummankin saaren perinneruokiin, ollaan tasoissa. Yksinkertaisuus ja maalaismaisuus hallitaan molemmilla saarilla, ja etenkin *sobrasadan *teko. Paprikajauheella maustettua sianlihamakkaraa pilkotaan patoihin, keittoihin, leipään, pizzaan ja leivonnaisiin. Saarten perinnemakkara sopii, ainakin paikallisten mielestä, ihan mihin vain.

Juustopuolella Menorca on harppauksen edellä. Laatumerkinnän saaneessa Queso Mahón-Menorca -juustossa maku on kohdallaan. Semi curado sopii leivän kylkeen, ja pitkään kypsytetty, voimakas* curado* luontuu naposteluun. Vakuumiin pakattuna sitä on helppo kantaa muutama kimpale myös kotiin.

Leivonnaisrintamalla pisteet on jaettava, sillä molemmilta saarilta saa ihan yhtä hyvää ensaimadaa. Aamukahvin kanssa haukattu, tomusokerilla hunnutettu vehnäkiekura ei ehkä ole maailman suurin kulinaarinen elämys, mutta asia muuttuu, kun sitä jalostetaan; parhaat ensaimadat täytetään kurpitsahillolla, vaniljakreemillä tai jollain muulla äkkimakealla – ja ne ovat valtavia.

Jos haluaa jäljitellä mannerespanjalaisia, on hankittava suuria, laatikkoihin pakattuja ensaimadoja tuliaisiksi iso keko, koko suvulle ja naapurustolle omansa.

Kenkien viemää

Yleisshoppailussa Mallorca vetää pitemmän korren, koska siellä ovat Palman putiikit.
Pääkaupungin liikkeistä saa saarella tehdyt Majorica-tekohelmet ja käsin puhalletut lasiesineet sekä mantereelta tuodut muotivaatteet.

Kun kohdalle osuu kenkäkauppa, on syytä poiketa sisään – nahantyöstämisessä mallorcalaisilla on sekä taitoa että pitkät perinteet. Esikuvana komeilee Camper, saaren kuuluisin kenkäbrändi. Se yhdistää veikeyden ja mukavuuden, ja ellei sopivia jalkineita löydy Palmasta, voi tehdä matkan tehtaanmyymälään Incaan.

Hyviä kenkämerkkejä on muitakin. Farrutx edustaa hienostunutta linjaa, Lottusse ja Yanko luottavat klassisuuteen.

Naapurisaaren ostosanti on vaatimattomampi, mutta kengissä ja muissa nahkatuotteissa se pistää kampoihin. Siellä on Pons Quintanaa ja Patriciaa sekä kaiken huippuna maailmallakin menestynyt Mascaró kolmine tuotemerkkeineen. Lukipa kengän pohjassa Jaime Mascaró, Ursula Mascaró tai Pretty Ballerinas, parhaat valikoimat löytyvät saaren keskiosasta, Ferreriesin pienteollisuusalueen tehtaanmyymälästä vanhan päätien varrelta. Siellä on aina hyviä alennuksia.

Menorcan nerokkaimpia kenkiä ovat kuitenkin avarcat. Simppelien, kumipohjaisten nahkasandaalien tyyli on lainattu entisaikojen maanviljelijöiltä, mutta nykyään niitä käyttävä on tilaisuudesta huolimatta aina muodikas, ainakin Menorcalla.

Kimaltavat, kuvioidut ja muuten vain joukosta erottuvat sandaalit on syytä unohtaa – yksinkertaisuus on saarella valttia, ihan kaikessa.

Valinnan vaikeus

Kumpi saarista lopulta miellyttää enemmän, on kiinni paljon enemmän matkailijasta kuin saaresta.
Jos kaipaa ympärilleen elämää, vaihtelevia maisemia ja monipuolista puuhaa, Mallorca nappaa eittämättä pisteet kotiin. Mutta Menorca kiilaa ohitse, jos hamuaakin rauhaa, aitoutta ja viattomuutta – saarta kun ei ole koskaan oikein osattu, tai haluttu, mainostaa.

Mallorcalla palvelut ovat lähellä ja lomailu helppoa. Menorca taas palkitsee omatoimisen kulkijan ruhtinaallisesti.

TEKSTI: MIRA JALOMIES, Otavamedia

Mallorca ja Menorca kuuluvat Baleaareihin.

Mallorca ja Menorca kuuluvat Baleaareihin.