Casa Mila

Barcelona on kulttuurikaupunki suuressa mittakaavassa eikä se käy ainakaan vähiten ilmi kaupungin laajoista tyylisuuntauksista, joissa sekoittuu uutta ja vanhaa. Antoni Gaudi, yksi historian kuuluisimmista arkkitehdeistä, on kiistämättä tuonut Barcelonan maailmankartalle unohtumattomien kaupunkikuvaa määrittävien rakennuksiensa kautta. Yksi näistä taloista, Casa Mila tai La Pedrera, joksi sitä myöskin kutsutaan, sijaitsee Passeig de Grácialla Eixamplen kaupunginosassa.

Antoni Gaudi tarttui toimeen

1800-luvun alussa Passeig de Gràcia oli tärkein paikka koko Barcelonassa. Täällä sijaitsivat hienoimmat teatterit ja elokuvateatterit, ylelliset kaupat sekä maineikkaat ravintolat ja kahvilat, jotka perustivat toimintansa täällä. Täällä asuivat myös kaikkein vauraimmat porvarilliset, jotka kävivät kiistaa siitä, kuka onnistui luomaan kaikkein uniikeimman kodin itselleen.

Kaksi henkilöä jotka myös huomasivat alueen viehätyksen oli pariskunta Pere Mila ja Roser Segimon, jotka ostivat erillistalon, jonka he antoivat Antoni Gaudin suunniteltavaksi. Lopputulos muistuttaa enemmän veistosta kuin taloa. Omistajat muuttivat itse taloon, joka sai nimekseen Casa Mila ja antoivat muut talon osat vuokralle. Vaimo Roser Segimon eli talossa aina kuolemaansa saakka vuoteen 1964, jäätyään leskeksi vuonna 1940.

Maailmanperintökohde vuodesta 1984

Rakennus, jota rakennettiin vuosien 1905-1910 välillä, tuli kiistanalaiseksi sillä Gaudi halusi jatkuvasti kyseenalaistaa paitsi rakennusmateriaaleja niin myös rakennussääntöjä. Tästä tulisi ilmiselvästi rakennus, joka muistettaisiin ja rakennustyötä varjostivat sekä taloudelliset, rakennustekniset että juridiset ongelmat.

Casa Mila oli ensimmäinen asuintalo Barcelonassa, jonka perustuksena käytettiin teräsrunkoa. Koska rakennuksen seinät eivät olleet kantavat, Gaudi pystyi hyödyntämään lahjakkuuttaan ja luomaan yhden toistansa uniikimman huoneen toisensa jälkeen - eikä yhdestäkään tullut samanlaista. Gaudi halusi mitä tahansa paitsi suoria kulmia, mikä johti siihen että sekä katto että seinät olivat kurvikkaita, aaltoilevia tai muuten epätavallisen muotoisia. Kokonaisuuden kruunasi kattoterassi, jossa on sekoitus tornimaisia huippuja, erikoisia savupiippuja ja muita fantastisia luomuksia.

Vuodesta 1984 saakka Casa Mila/La Pedrera on kuulunut UNESCON maailmanperintökohteisiin ja vuodesta 2013 lähtien talo on toiminut suurena kulttuurikeskuksena.