/Kap Verde

Kap Verdellä ei stressata

TUI, Suomi

Boavistan saari Kap Verdellä on kuin valtava hiekkalaatikko, jota reunustaa turkoosi meri. Saaren slogan on ”No stress”, mikä sopii lomailijalle.

Jo Boavistan lentokentälle saapuessa tunnelma on katossa – paitsi, että kattoa ei ole. Kivimuureista koostuvassa lentokenttärakennuksessa soi letkeä musiikki ja vain ylös viritetyt purjekankaat suojaavat passintarkastukseen jonottavia matkustajia auringon paahteelta. Tälle lomalle sateita ei ole odotettavissa!
Afrikan länsipuolella, Kravun kääntöpiirin ja päiväntasaajan välissä sijaitseva Kap Verden saarivaltio muodostuu kymmenestä suuresta ja viidestä pienemmästä saaresta, jotka eroavat maastoltaan toisistaan paljonkin.

Esimerkiksi Santiago, Santo Antão ja tulivuorisaari Fogo ovat vuoristoisempia, vihreämpiä ja hedelmällisempiä, kun taas matkailuun keskittyneet Sal ja Boavista ovat litteitä autiomaasaaria, joille syvän turkoosi meri, kilometrien mittaiset valkoiset hiekkarannat ja loputtomiin aaltoilevat dyynit antavat ilmeensä.
Tuntuu, kuin olisimme saapuneet valtavaan hiekkalaatikkoon. Ja tämä tunne vain voimistuu, kun bussimme lähestyy ClubHotel Riu Karamboaa. Hotelli kangastelee rantaviivalla kuin jättikokoinen hiekkalinna. Näky saa niin lapset kuin aikuisetkin hieraisemaan silmiään.

Täyttä hotellielämää

Hotellin vastaanotossa käsiimme kiinnitetään turkoosit rannekkeet ja siitä hetkestä lompakon voi jättää tallelokeroon lepäämään. All Inclusiveen kuuluu useita ravintoloita notkuvine herkkupöytineen, baareja eksoottisine drinkkeineen, viihdeohjelmaa, aktiviteetteja…

Lasten ei tarvitse kauaa aurinkotuolilla kiemurrella, kun punashortsinen aktiviteettiohjaaja tulee jo hakemaan heitä mukaan peliin. Jalkapallomatsissa rantahietikolla tunteet käyvät välillä kuuminakin, kun pikku Ronaldot, Zlatanit ja Litmaset ottavat mittaa toisistaan. Samaan aikaan vanhemmat voivat taivutella itsensä notkeaan lomakuntoon vaikkapa ohjatussa aamujoogassa. Rannalla on mahdollisuus harrastaa myös monia vesiurheilulajeja, kuten purjelautailua ja leijasurffausta.

Pienen kaupungin kokoisessa hotellissa riittää nähtävää ja koettavaa. Päivät saisikin mukavasti kulumaan pehmeällä rantahiekalla telmien ja ihanalla allasalueella loikoillen. Hotellilla työskentelevät paikalliset ihmiset saavat kuitenkin iloisuudellaan ja ystävällisyydellään kiinnostuksen heräämään. Missä ja miten he elävät? Mitä löytyy hiekkalinnan seinien ulkopuolelta?

Tulevaisuuden toivot

Pienen kivitalon aidatulla pihalla käy kuhina. Meneillään on välitunti saaren pääkaupungin Sal Rein koulussa. Pian opettaja kutsuu kuitenkin sinisiin koulu-univormuihin pukeutuneet lapset sisään kahteen suureen luokkahuoneeseen. Saamme luvan käydä kurkistamassa oppituntien kulkua.

Toisessa luokassa puhalletaan ja maalataan kananmunia – pääsiäinen on tulossa. Toisessa taas keskitytään luku- ja kirjoitusharjoituksiin.

Kun Kap Verde itsenäistyi vuonna 1975 Portugalin siirtomaavallan alta, vain neljännes kapverdeläisistä osasi lukea. Tällä hetkellä lukutaidottomia on enää noin 15 prosenttia kapverdeläisistä. Vaikka kaikilla perheillä ei edelleenkään ole mahdollisuutta laittaa lapsiaan kouluun, koulutuksen tiedostetaan avaavan ovia parempaan elämään.

– Luonnonolot ovat ankarat eikä täällä kuivuuden takia pystytä viljelemään juuri mitään. Kalastuksen ohella matkailusta on tullut yhä tärkeämpi elinkeinomme ja suuri toivomme, kertoo koulun opettaja.

Kalaa ja cachupaa

Sal Rein satamassa puretaan laivasta kontteja. Miltei kaikki ruoka ja myyntitavara tuodaan Boavistan saarelle rahtilaivoilla ympäri maailmaa.

– Joskus voi käydä niinkin, että hotelliaamiaisella ei olekaan voita. Syynä on se, että laiva ei ole päässyt myrskyn takia satamaan, kertoo opas.

Kalaa saarelle ei kuitenkaan tarvitse tuoda. Sitä nostetaan suoraan Atlantista. Miekkakaloja, tonnikaloja, barrakudia, haita, hummereita, ostereita ja monia tuntemattomia mereneläviä makaa kalatorin tiskillä.
Kala löytää tiensä myös ravintoloihin, joissa kala- ja äyriäisruoka on tuoretta ja maukasta. Herkullista on myös paikallinen cachupa, perunoista, pavuista, lihasta ja vihanneksista tehty muhennos. Cachupan hauduttelu vie aikansa. Ravintolat ilmoittavatkin yleensä ikkunassaan, milloin kansallisherkkua on saatavilla seuraavan kerran.

Ei paineita shoppailusta

Sal Rein pääkadun varrella olevan matkamuistomyymälän oven päällä lukee isoin kirjaimin No Stress! Rastatukkainen myyjä hengailee rennosti kaupan edustalla. Kap Verdellä ei stressata, ostoksistakaan ei kannata ottaa paineita.

Boavista ei olekaan mikään varsinainen ostosparatiisi. Sal Rein pääkadun varrella on muutamia kauppoja, joissa myydään lähinnä Kiinasta konteilla tuotua tilpehööriä tai manner-Afrikasta Senegalista tuotuja käsitöitä. Pieni ruokamarketti on todellinen sekatavarakauppa – siellä ovat niin makaronit kuin televisiotkin samoilla hyllyillä sulassa sovussa. Tuontitavara on kuitenkin Suomenkin mittapuulla melko kallista.
Mutta jotain tarttuu aina mukaan. Vihreänsävyinen, punottu hedelmäkori on juuri sopivan kevyt kotiinviemisiksi. Ja sille löytyy käyttöä heti: Lapset ovat panneet merkille paikallisten naisten tavan kantaa tavaroita päänsä päällä, ja kori kelpaa mainiosti tasapainoharjoituksiin.

Lumoavasti laulavia valaita

– Katsokaa, valas! huutaa nainen katamaraanin kannella.

Valassafarin oppaana toimivan meribiologin innokas esitelmä katkeaa kuin seinään ja kaikkien katseet hakeutuvat merelle. Ja totta tosiaan, merestä nousee kahden ryhävalaan jättimäiset selät. Ja heti perään valaan pyrstö heilahtaa patsasmaisena ylös, kuin tervehdykseksi. Tilanne on niin hieno ja yllättävä, että monelta jäävät valokuvatkin ottamatta.

Ryhävalaita voi nähdä Kap Verden vesillä kevättalvella, jolloin ne siirtyvät pohjoisemmilta meriltä tänne trooppisille vyöhykkeille lisääntymään. Hyvällä onnella tuolloin voi rannaltakäsinkin päästä seuraamaan kuinka ryhävalasurokset ottavat mittaa toisistaan laulamalla, ajamalla toisiaan takaa tai jopa läiskimällä evillä ja pyrstöillä toisiaan.

Opas laittaa mankalta soimaan ryhävalaan laulua. Se kuulostaa lumoavalta, jopa maagiseltakin. Ei ihme, että aikoinaan merenkävijät luulivat sitä merenneidon tai aaveen lauluksi. Myös jotkut säveltäjät ovat saaneet siitä innoitusta teoksiinsa. Mutta minkälaista informaatiota valaiden ääntely pitää sisällään on arvoitus, joka kiehtoo edelleen monia tutkijoita.

Hiekkakylpyjä ja paratiisirantoja

Hiekka narskuu hampaissa ja sitä tuntuu olevan silmissä ja korvissakin. Lapset kierivät, tai suorastaan uivat Viannan aavikon vaaleanviileässä hiekassa, eivätkä aikuisetkaan malta olla heittämättä kenkiään pois ja kirmaamatta komeiden dyynien harjalle. Hiekkaa – sitä on taas silmän kantamattomiin kauniina, tuulen muovaamina, aaltomaisina muodostelmina.

Hiekka peittää tuulisena päivänä helposti myös saaren ajotiet. Nelivetojeeppimme ryskyy pitkin kivettyä ajorataa, kun jatkamme matkaa dyyneiltä kohti saaren eteläosaa. Mitä etelämmäs menemme, sitä huonommiksi tiet muuttuvat. Nyt ymmärrän hyvin, miksi saaren lähes kaikki autot takseja myöten ovat maastureita.

Juuri kun muhkuraiseen menoon on alkanut jo turtua, renkaiden alle vaihtuu taas samettisen pehmeä hiekka. Olemme saapuneet Santa Monican rannalle. Ja vaikka maailman rantoja onkin mahdotonta laittaa kauneusjärjestykseen, olen varma, että juuri tämä on yksi kauneimmista – kilometrejä jatkuva täysin autio hiekkaranta, johon Atlantin aallot lyövät pärskähdellen, on jotain aivan ainutlaatuista!

Tanssin aika

Kun aurinko laskee, Kap Verdellä alkaa tanssin ja musiikin aika.

Hotellin ravintolassa nautitun yltäkylläisen illallisen jälkeen siirrymme terassiravintolaan iltadrinkeille ja seuraamaan paikallisten esiintyjien taidokasta iltaohjelmaa.

Kaihoisa morna-musiikki tekee olon haikeaksi. Loma on lopuillaan.

Mutta sitä ei kannata juuri nyt miettiä, sillä iloinen funana-tanssi tempaa yleisönkin mukaansa. Viikon aikana tanssinohjaajien kanssa rannalla treenatut askelkuviot ja käsiliikkeet alkavat jo sujua meiltä matkailijoiltakin, mutta oikeaoppisessa pyllynpyörityksessä riittää vielä harjoiteltavaa.

– No stress! huudahdamme ja jatkamme tanssia pienistä muotoseikoista häkeltymättä.

Kap Verdellä hiekkaa riittää. Kap Verdellä hiekkaa riittää.