/Kreeta

Kreetalla nautitaan villivihanneksista

TUI, Suomi

Villivihannekset saattavat näyttää rikkaruohoilta asiaan vihkiytymättömälle. Kreetalaiset kuitenkin tietävät, että ne ovat mitä parhainta herkkua. Saarella kasvaa luonnossa 2 500 kasvilajia, joista ainakin parisataa kelpaa syötäväksi.

Kun kuuma kesä kääntyy Kreetalla lempeäksi syksyksi, saaren sisämaassa puskee esiin villivihanneksia, eli hortaa. Niitä kasvaa niityillä, aidanreunoilla, ojien pielissä, oliivitarhoissa – ylipäätään viljelemättömillä ja kyntämättömillä mailla säiden armoilla.

Villivihannekset kuuluvat olennaisesti kreetalaiseen keittiöön ja niiden lajit vaihtelevat saarella maaperän ja pinnankorkeuden mukaan. Samalla kasvilla voi saaren eri alueilla olla jopa eri nimi.

Saaren vakituinen vierailija Merja Tuominen-Gialitaki kertoo, että iäkkäät naiset tuntevat omalla asuinalueellaan kasvavat villivihannekset tarkasti. Parin kilometrin päässä asuva naapuri ei välttämättä tunne samoja lajeja ja kasviyhdistelmiä, mutta tietää taas toisenlaiset kasvit.

Herkullista hortaa

Merja Tuominen-Gialitaki on kreetalaisen ruokakulttuurin lähettiläs. Hän tutustui saareen ja sen ruokakulttuuriin vuonna 1981, jolloin hän meni sinne oppaaksi. Hän rakastui paikalliseen mieheen, meni naimisiin ja sai kaksi lasta.

Nykyään hän viettää osan ajastaan Suomessa sekä osan Kreetalla ja on kirjoittanut kreetalaisen keittiön ruoka- ja opaskirjoja.

Kreetalla ollessaan hän järjestää matkailijoille päivän ruokakursseja ja on myös käytettävissä paikallisoppaana, sillä tuntee saaren läpikotaisin.

Matkailija voi tutustua villivihanneksiin paitsi Tuominen-Gialitakin opastuksella, myös nauttien niitä paikallisissa tavernoissa.

Kreetalainen ruokaympyrä

Villivihanneksista valmistettu ruoka on saarella nykyään gourmeeta, mutta 1950-luvulla näiden vihannesten esiäitien avulla selvittiin huonoista ajoista. Tuominen-Gialitaki kertoo, kuinka paikalliset mummot muistelevat tuon ajan ruokavaliotaan:

– Maanantaina syötiin hortaa ja oliiviöljyä, tiistaina oliiviöljyä ja hortaa, keskiviikkona lisänä oli perunaa. Tätä rataa viikko jatkui.

Tuominen-Gialitakin mukaan tällainen ruokavalio ei suinkaan ole köyhä, sillä villeissä jalostamattomissa vihanneksissa on tallella enemmän kivennäis- ja hivenaineita kuin pitkälle jalostetuissa.
Kreetalaisen ruokaympyrän mukaan saarella syötiin ennen viitenä päivänä viikossa vihanneksia ja lihaa vain viikonloppuisin.

Kaikille suomalaisille vihanneksille, kuten virnalle, sipulille, valkosipulille, parsalle, kaaleille, pinaatille ja porkkanalle, on saman makuinen kreetalainen villinä kasvava vastine.

Myös erilaiset yrtit kasvavat Kreetalla luonnossa. Hortoilija voi löytää sieltä vaikka laakeripuun, rosmariinipensaan, oreganoa, timjamia ja kynteliä.

Oliiviöljyn ja valkosipulin kera

Villivihannekset poimitaan aina ennen kuin ne kukkivat ja niiden varsi muuttuu puumaiseksi. Useimmista hyödynnetään lehdet ja joistakin juuret. Niitä käytetään vihannesten tapaan joko keitettynä, öljyssä freesattuna tai raakana salaateissa.

– Esimerkiksi villiporkkanasta käytetään vain toisen vuoden verso ennen sen kukkimista. Tällöin sen varsi on paksu ja taipuisa, mutta ei vielä puumainen.

Villivihannesmuhennos maistuu esimerkiksi piirakan täytteenä tai sellaisenaan hyvän kastikkeen kera. Tyypillinen kreetalainen tapa onkin kiehauttaa horta vedessä ja tehdä sille kastike. Se valmistuu esimerkiksi hyvästä oliiviöljystä ja viinietikasta tai sitruunasta sekä tietenkin valkosipulista.

Tuominen-Gialitakin suosikkiherkku on espanjankultaohdake. Kasvia ei ole helppo löytää luonnosta, ja siksi sitä myydään välillä toreilla kalliiseen hintaan.

Ohdakkeen paksun juuren kuoriosa vuollaan ja keitetään, jolloin sen isot levymäiset kuoret käpertyvät. Keitetyt kuoret nautitaan muna-sitruunakastikkeen kera.

– Jos saan tätä herkkua edes kerran seitsemässä vuodessa, lupaan tulla Kreetalle taas seuraavan seitsemän vuoden ajan. Kultaohdake on minun kreetalainen makumuistoni.

Perinnettä elvytetään

Kreetalla villivihanneksista on kehitetty myös puutarhavihanneksia. Esimerkiksi monille suomalaisille viheliäinen voikukka on Kreetalla arvossaan, ja siitä on olemassa viljeltävät lajinsa.

Tuominen-Gialitakin mukaan villivihannesten arvostus Kreetalla on muuttumassa. Aikaisemmin hortaa arvostettiin enemmän kuin puutarhavihanneksia, mutta nyt on toisinpäin.

Tuominen-Gialitaki on innokas hortoilija, eikä malta odottaa, että pääsee Kreetan luontoon. Hän on huolissaan siitä, että saaren nuori sukupolvi ei välttämättä enää tunnista näitä luonnossa kasvavia herkkuja tai osaa kerätä niitä. Toreilta löytää muutaman villivihannesten myyjän.

– Järkytyin viime syksynä saapuessani Kreetalle, sillä näin ainoastaan kaksi ihmistä keräämässä villivihanneksia. Kymmenen vuotta sitten keräilijöitä oli joka puolella.

Mummot, jotka villivihanneksia ovat perinteisesti keränneet, alkavat olla jo iäkkäitä. Vanhat papat vielä pääsevät oliivitarhoihinsa, mutta heillä onkin kolmipyöräiset puutarhatraktorit.

Perinnetietoa villivihanneksista on onneksi kerätty talteen. Tuominen-Gialitaki tietää muutaman kreetalaisen kirjoittajan, jotka ovat keränneet talteen tietoa villivihanneksista ja yrteistä sekä vanhaa reseptiperinnettä.

TEKSTI: JAANA KALLIOKOSKI, Otavamedia

Karun näköisellä kreetalaisella rantakalliolla ei äkkiä uskoisi, että Kreetalla kasvaa 2500 kasvilajia, joista parisataa on syötäväksi kelpaavia. Karun näköisellä kreetalaisella rantakalliolla ei äkkiä uskoisi, että Kreetalla kasvaa 2500 kasvilajia, joista parisataa on syötäväksi kelpaavia.