Inspiration
Aki Linnanahde: Elämää turistibussin ikkunasta

Aki Linnanahde: Elämää turistibussin ikkunasta

2017-04-18

Aki Linnanahde yllätti itsensäkin ja hyppäsi turistibussin kyytiin. Mitä kaikkea hän näkikään kaupunkikierroksen aikana?

Lomalla ollessani nautin kaikkein eniten aikatauluttomuudesta. Yksikään kalenterikutsu ei pääse pingaamaan kännykkääni, kun olen kaukana toimistoarjen oravanpyörästä. Dubain lomallani ainoa säännöllinen aikataulu oli ehtiä ennen klo 11.00 Doubletree by Hiltonin laadukkaaseen aamupalapöytään.

Me suomalaisethan olemme tottuneet siihen, että voit mennä vaikka Tampereelle Koskipuiston Cumulukseen ja nauttia notkuvista aamupalan antimista. Sen vuoksi myös minulle perheeni kanssa oli tärkeää saada nautittua kunnon aamupala ennen työpäivää, eli altaalla makoilua.

Ison vaikutuksen teki henkilökohtainen palvelu. Jostain syystä heti ensimmäisenä päivänä kärähtänyt naamani jäi paikallisen henkilökunnan mieleen ja annettuani hieman palautetta kahvin mausta, sain lopun lomaa oman erikoiskahvin. Huomasin, että briteille tehtiin erikseen makkarapannut, vaikka sitä ei suoraan listalta löytynytkään. Ensiluokkaista palvelua, vaikka hotellimme olikin “vain” ihan tavallinen laadukas perhehotelli.

Kaiken tämän aikataulupakoilun keskellä huomasin itsenikin yllätykseksi istuvani turistibussin kaupunkikierroksella. Edellisenä iltana seuraavaan päivään väkisin tullut aikataulu ahdisti, mutta se muuttui nopeasti riemuksi, kun Sonja ajelutti meidät erinomaisesti johdetulla kaupunkikierroksella katsomaan kaupungin nähtävyyksiä.

Eniten nautin siitä informaatiosta, jota kuuden tunnin retkemme aikana sain. Pääministerin palatsia katsellessani sain kuulla, että Dubaissa autojen rekisterikilpiä seuraamalla voi päätellä kuka on kuka. Kätevää, sillä kadut vilisevät Lamborghineja ja Ferrareita. Suomessa Rytsölän veljekset pystyivät vuosituhannen vaihteessa näyttämään statuksensa ostamalla kalliit urheiluautot, mutta Arabiemiraateissa statussymbolina toimii pieni rekisterinumero. Nyt en puhu mistään AK-1 tyyppisistä rekistereistä, vaan oikeasti yhdestä numerosta. Dubain hallitsijan, pääministeri sheikki Mohammed bin Rashid al-Maktoumin G63 AMG Mercedeksen konepellin alla olevasta kilvestä löytyy numero yksi. Tokihan sheikillä on monta muutakin kauppakassia, mutta tuolla Mersullaan ukkeli saattaa kuulemma piipahtaa liikenteessä ihan yksinäänkin.

Yhden numeron rekisterikilvet ovat kuulemma erittäin harvinaisia ja vain kaikista kovimpien (lue rikkaimpien) jamppojen hallussa. Kaksinumeroisetkin ovat vain pienen piirin hupia ja mikäli joku on joutunut nöyrtymään peräti kolmeen numeroon, on sekin vielä erittäin okei Dubain liikenteessä. Sonjan kertoman tarinan mukaan rekisterikilvestä numero 5 oli maksettu aikanaan 7 miljoonaa euroa. Uskomatonta, mutta tyttäreni bongasi sen hotellimme läheltä heti seuraavana päivänä. Muutenkin loppu loma meni rekkareita katsellessa, myös meidän aikuisten kesken.

Turistikierroksella kävimme myös katsomassa ulkoapäin, miltä näyttää mailman ainoa seitsemän tähden hotelli. Kyllä. Seitsemän tähteä. Saavutusta voidaan pitää merkittävänä, kun muistetaan, että hotelliluokitus päättyy viiteen tähteen. Ihan kivaltahan se hotelli näytti.

Näimme myös maailman painavimman sormuksen, 64 kiloa. Ylipäänsä Dubaissa kaikki on maailman isointa. Oli sitten kyse rakennuksesta (Burj Khalifa) tai ostoskeskuksesta (Dubai Mall). Dubaissa isoin Mazdakin on CX-9, kun se Suomessa on vain CX-5. Tiedän, alan kuulostaa legendaariselta Washingtonin kirjeenvaihtajalta Aarne Tanniselta, mutta suokaa anteeksi.

Turistin kannalta Dubai näyttäytyy hyvin pinnalliselta, mutta bussimme kaartaessa paikalliseen basaariin sai hyvän kuvan myös toisenlaisesta, meille suomalaisille tutummasta tunnelmasta. Siellä kauppaa käytiin turkkilaiseen malliin ja pääsimme maistelemaan paikallisia herkkuja.

Suosittelen lämpimästi hyppäämään kaupunkikerrokselle, jos olet menossa Dubaihin. Kaupunki levittäytyy laajalle alueelle ja viikon reissun aikana huomaa helposti pyörivänsä vain isojen ostoskeskusten ympärillä. Heti matkamme alkupäässä tehty kierros antoi hyvän kuvan kokonaisuudesta ja oli avuksi, kun mietimme menemisiämme tulevina päivinä. Eikä se ilmastoidussa bussissa istuminen huonompi homma ole ihan yleissivityksenkään kannalta.

 

PS. Yläkuvassa on maailman painavin sormus, joka löytyi basaarista. Täytyy olla kyllä Bull Mentulan voimat, että jaksaa kantaa sekä morsiamen että sormuksen kynnyksen yli hääyönä.

TEKSTI JA KUVAT: Aki Linnanahde