Inspiration
Muistoja matkoilta – Muistatko vielä nämä?

Muistoja matkoilta – Muistatko vielä nämä?

2017-11-07

Oi muistatko vielä, sen kuutamoillan, kun me yhdessä matkalle lähdettiin? Me pakattiin matkashekit, me pakattiin päiväkirjat, me yhdessä vyölaukut ostimme... Lue muistoja matkoilta ajalta, josta ei edes ole kovin kauan.

Paperiset lentoliput

Kun lentoliput olivat paperilla, ja vain paperilla, ne piti muistaa laittaa hyvään talteen sekä ennen matkaa että paluulipun osalta myös matkan aikana. Jos lentokentällä ei matkalippua löytynyt siitä ”hyvästä tallesta” huolimatta, ei lentokoneeseen ollut asiaa. Ja jos laitetaan faktat tiskiin, lentoyhtiöt ovat käyttäneet pelkkiä sähköisiä matkalippuja vuodesta 2008.

Matkasekit

Matkasekit oli maksuvälineeksi ja rahanvaihtoon tarkoitettuja paperisia sekkejä, jotka vaihdettiin perillä pankissa tai vaihtokonttorissa käteiseksi. Joissakin maissa matkasekeillä pystyi myös maksamaan pankissa. Matkasekkien hyvä puoli oli, että jos sekit katosivat tai ne varastettiin, ne olivat arvottomia ilman oikeaksi todistettua allekirjoitusta. Jokainen sekki oli yksilöity numerosarjalla, joka piti laittaa talteen, sillä matkasekit sai korvattua uusilla vain numerosarjan avulla. Luottokortit ja käteisautomaatit ovat korvanneet matkasekkitarpeen, eikä Suomesta ole saanut matkasekkejä enää vuoden 2013 jälkeen.

Turvallisuus on pukeutumiskysymys

Kun sekä matkaliput että matkasekit piti ottaa mukaan koko matkan ajaksi, missä nämä kätevät matkasekit ja paperiset lentoliput säilytettiin? No tietenkin vyölaukussa! Jos se ei tuntunut aivan siltä omimmalta jutulta, ratkaisuksi tuli passipussi, joka tungettiin epäilyttävimmissä olosuhteissa vaatteiden alle. Tosi prot toki ompelivat housujensa sisäpuolelle salataskuja, joihin ainakin osan matkasekeistä saattoi piilottaa. Nämä piilot olivat käteviä myös matkan jälkeen, kun housut menivät pyykkikoneeseen, eikä aivan jokaista salajemmaa muistanutkaan.

Elokuvanautintoja lentokoneessa

Vaikka henkilökohtaiset viihdejärjestelmät olivat vielä tulevaisuutta, lentokoneissa toki tarjottiin viihdykettä, esimerkiksi elokuvia. Koneen etuosaan viriteltiin iso näyttö, ja esimerkiksi 15. rivin ikkunapaikalta oli mukava tiirailla etuosaa kohti takatukkaviidakon takaa ja arvailla, mikähän elokuva oli kyseessä. Tai sitten ihan suosiolla vain lukea sitä itse mukaan ottamaansa kirjaa, mikä on toki aina hyvä vaihtoehto.

Tapaaminen uusien tuttavien kanssa

Jos loman aikana halusi tavata vanhojen ystävien tai uusien tuttavuuksien kansas, tapaamisen ajankohta ja paikka piti sopia yksiselitteisen tarkasti. Kun tapaaminen oli sovittu tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan, silloin siinä piti myös olla silloin. Paitsi, jos halusi tehdä oharit.

Tavataanko siinä seitsemännen palmun kohdalla klo 11.20 Keski-Euroopan aikaa?

Pako maailmasta

Kuuluisana aikana ennen internetiä lomalla oli ylimääräisen uutisvirran tavoittamattomissa. Isoimmat tapahtumat saattoi hyvässä lykyssä lukea paikallisen sanomalehden kannesta tai televisiolähetyksistä. Eri asia sitten oli, millaisia uutisia Suomeen oli lomamaasta kantautunut. Kun kotiväen huolestuneisuuden taso oli jo niin pitkällä, että puhelu oli otettu jo suurlähetystöönkin, mielessä kävi, että silloin tällöin olisi hyvä ottaa…

Soitto kotiin

Kun kotiin oli unohtunut soittaa tai jos mummon synttärit sattuivat juuri loman ajalle, ja mummo mököttäisi, jos ei puhelua tule – mitä tehdä? Vaihtoehtoja oli monta: joko törkeän kallis kaukopuhelu, puhelinkopissa satunnaisella varmuudella toimiva puhelukortti tai vastapuhelu, jossa piti osata keskustella maan puhelukeskuksen kanssa lomamaan kielellä. Anteeksi mummo, sait postikortin.

Matkapäiväkirja

Matkapäiväkirjaan merkittiin tarkasti kaikki, mitä kaikkea jännää matkan aikana olikaan tapahtunut. Matkapäiväkirjaa jaksoi kirjoittaa yksityiskohtaisesti ainakin kolmen ensimmäisen päivän ajan. Ehkä Instagram ja Facebook tänä päivänä ajavat saman asian.

Lomakuvien kehittäminen

Kun lomalla on otettu filmi täyteen ja toinenkin puoleen väliin, lomakuvat piti kehittää mahdollisimman nopeasti eli parissa viikossa. Puolilleen jäänyt filmi piti kuitenkin ensin kuvata täyteen, joten viive kasvoi entisestään. Paperikuvien jälkeen alkoi vielä toinen jännittävä osuus eli kuvien laitto albumiin. Siinä vaiheessa oli kiva miettiä, mistäköhän tämä kuva olikaan otettu ja miksi, oho kokonaan musta kuva taas, ja miksi ihmeessä samasta palmusta pitikään ottaa kolme kuvaa? Koska kuvat olivat kalliita, kaikki piti laittaa albumiin näytteille, koska pitihän mummonkin nähdä, mitä matkalla oli tapahtunut. Viimeistään siinä vaiheessa oli hyvä suorittaa myös kuvien laadullinen arvointi ja piilottaa eniten kysymyksiä herättäneet kuvat albumissa muiden alle.