Matkamuistot – pala lomaunelmia
Muistan aina ensimmäisen matkamuistoni – Eiffel-torni-avaimenperän, jonka sain äidiltäni tuliaisena Pariisista 90-luvulla. Vaikka en päässytkään äitini työmatkalle mukaan, oli tuo matkamuisto minulle lapsena kultaakin kalliimpi. Sen avulla saatoin haaveilla asioista, joita olin Pariisista kuullut, kuten siitä kuuluisasta Mona Lisasta ja kummallisista macaron-leivoksista.
Matkamuistojen historia yltää pitkälle menneeseen, mutta on vakiintunut viimeisten kolmensadan vuoden aikana kulutustottumusten sekä kiertomatkojen myötä. Euroopan aatelisto palasi matkoiltaan mukanaan muun muassa maalauksia ja veistoksia, ja nämä matkamuistot olivat arvostettuja merkkejä vauraudesta ja kokemuksista.
Maailmannäyttelyt käynnistivät matkamuistojen yhä laajemman tuotannon ja tänä päivänä matkamuistoja myydään jokaisessa lomakohteessa ympäri maailman aina hyödyllisistä esineistä tai asioista vähemmän hyödyllisiin matkamuistoihin. Pääasia matkamuistossa ei aina kuitenkaan ole niiden käyttötarkoitus, vaan niiden mieleen nostattamat muistot ja tunnelmat.
Matkamuistot ovat myös tärkeitä tiedon lähteitä kohteesta: Helsingin matkamuistomyymälät täyttyvät hirvistä, poroista ja muumeista, kun taas Espanjassa hyllyiltä löytyvät flamencotanssijat, viuhkat ja härät. Nämä kertovat myös turisteille myytävistä mielikuvista ja lomaunelmista. Vaikka Helsingistä ei poroja löydykään, ovat ne tärkeä osa ulkomaalaisille tarjottavasta eksotiikasta ja Suomi-kuvasta.
Parikymmentä vuotta myöhemmin matkasin itse työmatkalle Pariisiin ja arvaatte varmaan, etten voinut olla ostamatta samanlaista Eiffel-torni-avaimenperää. Siellä Seinen varrella se odotti minua, kuten se oli odottanut äitiäni vuosikymmeniä aikaisemmin.
Lähde: Kostiainen & al. (2004) Matkailijan ihmeellinen maailma. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.