1920-luku - Suomen matkailun historia
1920-luku oli jälleenrakentamisen aikaa I maailmansodan jäljiltä. Suomalaisten elintaso nousi tasaisesti ja nuori Suomi sääti lakejaan, kuten lomalainsäädännön vuonna 1922 muiden Euroopan maiden vanavedessä. Ensimmäisen työsopimuslain mukaan loman minimimäärä oli 7 päivää.
Kotimaan matkailu oli valttia 1920-luvulla. Suosittuja matkakohteita olivat Karjalan Terijoki ja terveyskylpylät, joita oli muun muassa Hangossa. Valtio alkoi kehittää kotimaan matkailua entistä aktiivisemmin yhdessä Suomen Matkailuyhdistyksen eli jo vuonna 1887 perustetun SMY:n kanssa. Ulkomaisista kohteista suosituin oli Italia, johon suuntasivat erityisesti kulttuurista kiinnostuneet lomailijat.
Suomen matkailu sai 1920-luvulla merkittävän sysäyksen, sillä Suomen ensimmäinen lentoyhtiö, Aero Oy eli sittemmin Finnair, perustettiin vuonna 1923. Ensimmäiset reittilennot suuntasivat Tukholmaan ja Tallinnaan, ja lähtöpaikkana oli alkuvuosina Katajanokan lentosatama. Varsinainen matkustajaliikenne hoitui edelleen höyrylaivoilla.
Rusketuksesta tuli muotia
Rusketusmuoti alkoi levitä 1920-luvulla Yhdysvalloista Eurooppaan ja myös Suomeen. Aiemmin vain rahvas eli ulkotöitä tekevä ruskettui, ja kauneusihanteena oli posliininvaalea hipiä.
Rusketusmuodin käynnistäjäksi sanotaan ranskalaista muotisuunnittelijaa Coco Chanelia. Tarinan mukaan Coco Chanel oli lomailemassa Ranskan Rivieralla, ja sai silloisen mittapuun mukaan liikaa aurinkoa ollessaan risteilyllään. Kun hän palasi kotiin Yhdysvaltoihin, kaikki halusivat olla samanvärisiä kuin hän. Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä rusketuksesta oli tullut jo yläluokan merkki vauraudesta. Ihanneihminen oli ruskettunut, mikä viestitti terveyttä ja hyvinvointia.
Rusketusmuoti kulki käsi kädessä sen kanssa, miten paljon ulkona haluttiin viettää aikaa. Rantaelämä nosti suosiota, ja rannalla alettiin uida ihan vain uimisen ilosta eikä terveyssyistä. Tämä näkyi myös lomakohteiden suosiossa, sillä Välimeren rannat alkoivat vetää ihmisiä puoleensa.
Tämä aiheutti muutospaineita rantavaatetukselle, sillä aiemmin suosiossa oli mahdollisimman paljon peittäneet vaatteet. Jo 1900-luvun alussa oli valmistettu uimiseen soveltuva ranta-asu. Se oli valmistettu villasta, ja puvun lahkeet ulottuivat polven yläpuolelle, mistä syystä puvun kehittäjä, australialainen Annette Kellerman pidätettiin säädyttömän pukeutumisen vuoksi. 1920-luvulla uima-asuun kuului reiden yläosaan ulottuva liivi ja housut, joiden lahkeenpituus lyheni vuosikymmenen kuluessa.
Kiinnostaako sinua kotimaan matkailu? Tutustu lomiin Suomessa TUIn Staycation -sivulla.
Lue myös:
1930-luku - Suomen matkailun historia
Kuva: Pääkuvassa Aero-yhtymän lentokone Katajanokan lento-asemalla. (c) Kuvaaja Max Mayer 1926. Helsingin kaupunginmuseo.